Rapainen rakki saa kulttuurishokin

Taas menossa pää viidentenä jalkana. Kieli pitkällä kuten nelijalkaisilla tapana, samalla hikoillen ruuvaten ikkunoita umpeen. Sillä ilmassa leijuu tällä kertaa monta muutakin kuin paskan haju, joka täyttää maaseudun keväisin. Nimittäin varma merkki. Pääskynenhän se siinä mennä suhahti tuuli lasin edestä lasissa ollessa lähemmäs sata kärpäsen raatoa. Järven reunassa tarkkaan katsoen saattoi nähdä myös joutsenia lemmen touhuissa. Kurjesta puhumattakaan. Muutama eläin vielä mainitakseni: kimalainen, jänöpupu, haukka, hevonen, lehmä sekä naapurin isäntä pellolla traktoreineen levittämässä lantaa. Ohitettuamme huikkaojan saavumme kylän raitille, sille ainoalle. Siellä on kaikki tarpeellinen paitsi outoa kyllä ei alkoa. Perinteet kunniaan. Punainen tupa ja perunamaa odottavat vieraita, jossa isäntä polttanut liekkiä kärsivällisesti höyryn noustessa minne lieneekään. Ruokaillessa ei sitten puhuta, tai jos niin sitten pesäpallosta. Iltaan kuuluu sauna sekä tutustuminen toisiin muistelemalla sotia asenteikkaasti. Aamulla kukon laulun aikaan äestämään. Maaseudulla eläminen on sitten yhtä lomaa.